Itävalta, alpit ja huikeus.
Läpi Via baltican, järjettömän liikenteen, Puolalaisten pikateiden ja lehmipolkujen, ohi polttavan kuuman Krakovan, kautta Slovakialaisen tivolin ja pitkien kilometrien, olemme saapuneet tänne. Maailman katolle.
Alpit kuulostaa hienolta. Kaikki ovat nähneet sieltä hienoja kuvia. Mutta joka paikasta saa hienoja kuvia jos haluaa, usein itse nähtyään paikan toteaa ettei se nyt ihan kuvien vertaista ollut. Mutta ei täällä.
Kun lähdimme Slovakiasta ostimme varmuuden vuoksi Vigneten joka mahdollisti sujuvan moottoritie siirtymisen Itävaltaan. Itävallassa sama homma heti rajalla. Suosittelen, valvonta on ihan jonkinlaista, ja jos jää kiinni sakot ovat aika tuntuvat.
Heti Wienin sivuutettuamme alkoi maaston muotoja erottaa taivaanrannassa. Aluksi ne olivat pienempiä/samaa kokoluokkaa kuin Slovakian rajalla olevat vuoret, ja ensimmäisen päivän huikaisevin suoritus oli 1700 metrin korkeuteen yltävä solatie. Upeaa.
Koska oli sunnuntai, kaikki oli kiinni, ja ruuan sekä majapaikan etsiminen oli taas vähän kiven alla. Majoituimme majatalossa Liezenin nurkilla.
Tähän asti siis oli ollut ihan okei. Kauniita laaksomaisemia ja sellaista, muttei mitään huikaisevan huikeaa.
Alpit eivät pettäneet. Eilen ajoimme solatien, jonka korkeus nousi yli 2500 metriin, ja olihan se huikeaa. Kuvauksessa voisi käyttää superlatiiveja aika paljonkin, mutta yritetään nytten.
Näköalat avautuivat paitsi lumisille vuorenhuipuille että smaragdinvihreille vuoristojärville, vesiputouksille ja jäätiköille. Jos ikinä tulee alpeille, ei saa tyytyä matalalla kulkeviin moottoriteihin tai valtateihin, täytyy käydä ylhäällä.
Ylhäällä, jossa pilvet roikkuvat samalla tasolla kuin itse olet, viileä ja raikas vuoristotuuli puhaltaa ja eteen avautuu kymmeniä kilometrejä solaa.
Vanha auto on aika kovilla, automaattilaatikko tuskin tykkää pakkovaihteilla alaspäin tulosta mutta jos toinen vaihtoehto on polttaa jarrut, niin ei se silloin haittaa.
Ajamamme sola oli maksullinen, mutta todellakin sen 23 euron arvoinen. Aikaa meni matkalla aikalailla, ja kun aloimme laskeutua huipulta, pimeys saapui. Huonohkoilla valoilla alastulo oli melko mielenkiintoista, mutta hyvä tie ja keli suosi.
Nyt loppuu taas aika, muutama kuva maistiaisiksi.
Ps. Vielä 3 korkeampaa reittiä jäljellä.
Alpit :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti