First hotel Witt, Kalmar, Ruotsi
Lähdimme Belgiasta hitusen haikein mielin taas tien päälle, melkein jo taas tottuneina kodin mukavuuksiin ja kiireettömyyteen. Suuntasimme kohti Amsterdamia, jossa aioimme viettää seuraavan yön.
Saavuimme perille kohtalaisen hyvissä ajoin, matkan ollessa vain reilu 200km. Tiet ovat todella hyviä, ja jos välttää pahimpia ruuhka-aikoja, tilaa riittää. Rajoitukset ovat liikennemäärille ja tielle sopivia, josta johtuen liikennevirta sujuu hyvin. Kaahareita tai liikenteen tukkoja ei juurikaan huomaa, kun kaistoja riittää.
Amsterdam oli eloisa. Moni muu paikka sunnuntaina on ollut käytännössä suljettu, mutta damissa olisi hyvinkin voinut olla lauantai tai vaikka keskiviikkopäivä, ihmisvilinästä ja liikenteestä päätellen.
Liikennettä riittää, eikä paikka ole omalla autolla liikkujalle kovin kiitollinen, ei myöskään mitenkään mahdoton. Hyvin pian tuli kuitenkin selväksi, ettei varsinkaan tähän aikaan vuodesta halpoja majapaikkoja löytyisi autolla liikkujalle. Muutama vesiperä myöhemmin ja muutama tunti myöhemmin oli selvää, että ainoat kohtuuhintaiset majoitukset lähelläkään Amsterdamin keskustaa ovat keskustan hostellit, joita taas autolla on kovin vaikea lähteä katsomaan.
Pohdimme asiaa hyvän ruuan äärellä Burger King -ravintolassa. Aikaa oli mennyt paapoillessa ja majoituksen hinta karkaisi aika ylös, joten päädyimme jatkamaan eteenpäin.
Amsterdam on mielenkiintoinen paikka Euroopan mittakaavalla ajateltuna varsinkin, ja jos sen haluaa katsastaa, pidennetty viikonloppu vain repun kanssa on paras ratkaisu. Autoa sinne ei kannata raahata, varsinkin jos kiinnostaa muukin kuin pari museota ja kanavat.
Paikka on kyllä nätti, ja niitä kanavia riittää. Reppureissaajat värittävät kadut, porukkaa on todella paljon varsinkin elokuussa liikkeellä. Monet edullisemmat paikat olivat aivan täynnä.
Lähdimme kaupan kautta kohti merta, hiukan haikein mielin. Kuitenkin, meillä oli aikataulu, ja eteenpäin oli hyvä suunta. Ajoimme merenrantaa pitkin kohti isohkoa siltaa/kynnästä, joka on merenrantaa katsoen damista pohjoiseen.
Matkalla aloimme katsella majoituksia, ja kävi selväksi ettei pensioneja tai muutakaan löytyisi kovin helposti. Saksalaiset karavaanarit kansoittivat merenrannan camping- alueet, ja mökkikylät osoittautuivat yhä uudestaan sittenkin turistien omistussiirtolapuutarhamökeiksi.
Pari turhaa kokeilua myöhemmin, kellon ollessa noin kahdeksan, löysimme Nokian navigaattorin suositteleman Pensionen. Paikka oli kohtuuhintainen ja kelpasi siihen väliin oikein hyvin, maksaen noin 35€/yö sisältäen aamupalan.
Illalla ajoimme vielä merenrantaan illistelemään ison veden aaltoja. Atlantin valtameren rannalla otimme pari olutta ja katselimme auringonlaskua, Arlena kasteli varpaansa meressä sekä löysi pari pikku simpukankuorta.
Huoneet olivat varsin kivat, ja jonkinlainen ilmastointikin löytyi. Aamupalalla tarjoiltiin mielenkiintoisia juttuja, mm. vaahtokarkkimönjäströsselileipää, enemmän tyttöjen juttu. Lähdimme siitä sitten kohtalaisen pitkälle siirtymälle, tavoitteena päästä Hampurin ohi ehkä jopa Tanskan puolelle.
Matkasta tai mistään ei ole hirveästi kerrottavaa koska tiet tai liikenne tai edes maisemat eivät hirveästi Suomesta eroa. Tottakai alankomaissa on alavaa mutta tasaista on pohjanmaallakin. Vain erilaiset puut ja olkikatot paljastivat ettei olla vielä ihan kotona.
Ajoimme usean kymmenen kilometrin mittaisen kynnäksen yli, alankomaitten rantaa pitkin suuntana pohjoinen. Ajoittain meri tarjosi katseltavaa, mutta usein maavallit peittivät näköalat valtamerelle. Tiettyjen sattumusten kautta päädyimme ajamaan ihan rantaa myöten kiertäen Hampurin kaukaa, mikä ei haitannut yhtään. Ainoa ongelma oli että eteen tuli Elbe -joki, joka oli jäänyt piiloon seuraavalle karttasivulle.
Onneksi aika helposti reitille sattui lautta, ja vaikka kello hiipi jo seitsemän kantturoille yllätyimme positiivisesti, jokea kynsi ainakin kolme tai neljä autolauttaa tauotta yli.
Pikku lauttamatka oli ihan mukava, ja odotella ei juurikaan tarvinnut. Hintaa tuli 14€ koko porukalle ja autolle, mutta reitin oikeaminen hitusen säästi melkein saman polttoaineena. Koska ilta lähestyi aloimme etsiä kattoa pään päälle. Kuten jo aiemmin ja myös myöhemmin on todistettu, majoituksen etsiminen pimeässä ei ole hauskaa pidemmän päälle.
Lautalta jatkoimme ylöspäin hyvin vaihtelevia pikkuteitä navin mukaan, ja vahingossa löysimme vanhan hotellin erään pikkukaupungin liepeiltä, uuden valtatien viereltä. Onneksi paikka oli auki, ja kohtuuhintainen (30€/hlö/yö, aamupalalla) oli varsin sopivaa pitkän päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna lähdimme pisimmälle siirtymälle tällä reissulla, noin 750km aina Ruotsin puolelle, mieluiten aina Kalmar -nimiseen kaupunkiin. Matka sujui joutuisasti rajoituksen ollessa pitkälti 130kmh. Tanskan komeat sillat olivat kohtalaisen kalliit, yli 70€, mutta kyllä ne kannattaa kerran nähdä kerran matkan varrelle sattuvat.
Ruotsi sujui myös joutuisasti, mutta Kalmariin saavuimme varsin myöhään. Kamalan hintaiset majoitukset johtivat siihen että päädyimme lopulta hotelliin kymmenen jälkeen illalla, hintaa tuli 50€/hlö. Onneksi sentään tämän aamun aamupala oli massiivinen, eikä kenelläkään ole nälkä varmasti ennen iltaa.
Nyt lähdemme kohti Tukholmaa mahat täynnä, ja tietäen että reissu on kohta ohi. Kotiin on kiva tulla, mutta melkein kuukaudessa kerkeää arjen unohtaa. Illalla laiva lähtee klo 20.00, ollen huomenna Turun satamassa 7.30.
Koska meillä on kiire ne vähätkin kuvat jäävät seuraavaan kertaan. Aika mennä, tie kutsuu!
PS. Olemme löytäneet tällä reissulla jo La Resistancen, Skynetin ja Kalmarin unionin, ihan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti