Italia jäi taakse, ja vahingossa livahti välissä pari pientä maata kuten Luxemburg ja Ranska.
Italiasta lähdimme hyvillä mielin. Lähinnä siitä syystä että pääsimme viimein pois Italiasta. Järjettömän kallis bensa, ruoka ja hinnakas majoitus, puhumattakaan onnettomasta palvelusta, typeristä auki (tai kiinni) oloajoista, saavat matkailijan vaihtamaan maata mielellään.
Liikennekulttuuri on vaihteleva maanteillä, mutta kaupungeissa aivan järjetön. Mopot ja moottoripyörät eivät tunne liikennesääntöjä ja liikenne sekä merkit ovat usein hektistä ja äärimmäisen epäselvää.
Liikenteen sujuvuus moottoriteiden ulkopuolella on heikkoa, nopeusrajoitukset ovat keinotekoisen alhaiset ja liikenneympyrät sekä taajamat laskevat etenemisen nopeuden niin alas, ettei se ole mielekästä.
Moottoritiet sen sijaan maksavat noin 10€/150km, jonka tosin maksaa mielellään että pääsee etenemään pois mokomasta paikasta 130km/h, ja johtuen teiden hinnoittelusta liikenteen määrä on olematonta.
Se siitä Italiasta, nokka kohti Ranskaa. Ranskan kohdalla odotukset eivät olleet oikein kenelläkään kovin korkealla, mutta onneksi Italiaa huonommaksi on paha pistää.
Ylitimme Italia-Ranska rajan vuoristotiellä ja saavuimme samalla meidän viimeiselle alppiosuudelle, Ranskan alpeille. Jatkoimme rajan yli selvästi paremmin etenevällä tiellä, kohti pohjoista.
Matkalle sattui todella komeita teitä, ja vaikkemme enää kovin korkeille teille pyrkineetkään eräs solatie kulki reilussa 2600 metrissä, ja maisemat saivat ihme kyllä meidät vielä pysähtymään, vaikka vuoria on jo aikalailla nähty.
Pysähdyimme noin 100km Mont Blanc -vuoresta ja Sveitsin rajasta. Kävimme syömässä mäkkärissä ja päätimme katsella majoitusta samasta kaupungista. Sattumalta löysimme Ibis Budget -hotellin aivan mäkkärin vierestä, ja koska olimme tylsiä päätimme jäädä siihen. 27€/hlö/yö, kelpaa.
Illaksi haimme vielä viereisestä kauppakeskuksesta muutaman paikallisen oluen ja mässyä.
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Koska halusimme nähdä euroopan korkeimman vuoren, suuntasimme kohti Sveitsin rajaa. Emme kovin lähelle päässeet, ehkä jostain joku maisematie olisi mennyt, mutta melkein viiden kilometrin korkeuteen nousevat, aivan lumen ja jään peitossa olevat huiput tekivät kyllä vaikutuksen vain tuhannesta metristä pällisteltyäkin.
Meidän määränpäämme oli Besancon, jossa meitä odotti majapaikka paikallisen jampan luona. Koska Besancon oli täsmälleen pohjoisessa ja Sveitsin kärki tuli eteen, päätimme ajaa Sveitsin läpi ilman vignetteä.
Kaikeksi onneksi navigaattori ymmärsi hyvin maksuttomien teiden päälle, ja löysi hienon sekä kohtalaisen nopean reitin läpi Sveitsin, aivan Lake Genevan -rantaa myöten.
Koska Sveitsi ei ole EU -maa, kohtasimme pois mennessämme ensimmäisen "rajan" Homma nyt ei kovin vakuuttavaa ollut Venäjän, Ukrainan tai Moldovan rajoja nähneelle, mutta yllättäen pääsimme jonosta jututettavaksi. Pakoputketon avoauto jossa ei keulassa ole minkäänlaisia maatunnisteita, kilpi on erikoinen ja matkalaiset vähintään epäilyttäviä, herättivät ranskalaisen tullimiehen huomion.
Kielimuurista huolimatta saatuaan tietoonsa että olemme Suomesta, ja ettei meillä ole pahoja aikomuksia tai tullattavaa, saimme jatkaa takaisin EU:n puolelle. Polttoaine muuten oli halvempaa Sveitsissä kuin Ranskassa, vaikka muu hintataso lienee hitusen kovempi.
Jatkoimme matkaa Besanconiin, ja kävimme syömässä matkalla MÄKKÄRISSÄ, toivottavasti viimeinen kerta meillä kaikilla pitkään aikaan. Yritimme löytää tietöiden keskeltä juna-asemalle, josta paikallinen jamppa tuli meitä hakemaan ja johdatti meidät kotiinsa.
Paikallinen jamppa oli nimeltään Nimi, ja Arlenan ystävä. Hän majoitti meidät ja tarjosi iltapalaksi paitsi oluet, myös Ranskalaiseen tapaan kuuluvaa vedellä jatkettua anisviinaa sekä kotipolttoista, nimeä en muista, mutta hedelmäisen konjakin makuista noin 65% alkoholijuomaa.
Ilta meni mukavasti ja nukuimme hyvin sekä pitkään.
Seuraavana aamuna tai päivänä, söimme hiukan aamupalaa ja lähdimme kiertokävelylle Besanconiin. Sattumalta Besanconin Citadelista löytyi hitusen verran hienommat muurit ja tornit kuin Torunin paljon hehkutetusta linnoituskaupungista, vaikkakin korkeimmalla kohdalla sijaitsevaan Citadeliin hitusen joutuikin patikoimaan.
Päästyämme alas joimme kahvilassa kokikset ja söimme paikallisesta pikaruokapaikasta ostetut reissun parhaat paninit. Näillä eväillä pakkasimme auton taas kerran, ja käänsimme nokan pohjoiseen, pitkään siirtymään Brysseliin, Euroopan sydämeen.
Matkaa kertyi pitkälti yli 500km, ja koska lähtö venyi neljän kieppeille iltapäivälle, ajoimme isoja teitä tavoitteena ehtiä samana päivänä perille.
Ranskassa tiet ovat hyviä ja liikenne joutuu. Poliiseja on jonkin verran, ja kameroita, mutta liikenne etenee kivasti ja vaikka rajoitusta noudatetaan tarkasti, ovat ne järkevillä tasoilla. Yleisrajoitus on 90km/h, ja monesti 110km/h.
Ranska sujui joutuisasti, pari isompaa kaupunkia oli järkevästi ohitettu myös moottoriteillä. Pyyhkäisimme myös Luxemburgin minivaltion läpi, joskin tankkasimme kohtuullisen edullista ainetta tankin täyteen (1.34€/l).
Ranskasta eteenpäin tie oli melkein koko matkan 2-4 kaistaa/suunta, ja rajoitus 120km/h. Matka eteni nopeasti, vaihdoimme kuskia noin 100km välein. Pari pikku taukoa ja yli 500km myöhemmin saavuimme Brysseliin noin kello 23.30. Vastassa meitä olivat Arlenan vanhemmat jotka olivat jokin aika sitten muuttaneet tänne.
Purimme auton ja roudasimme kamat heidän huoneistoonsa, jossa majoitumme nyt muutaman päivän. Kieltämättä pitkän päivän päätteeksi maistui kotitekoinen lasagne sekä kylmä olut luvattoman hyvältä.
Pitkät yöunet ja täysin toimeton päivä tekivät/tekevät hyvää, kävimme tänään lähimarketista paikallisia oluita oltuamme tekemättä mitään koko päivän, ja tänään istumme iltaa syöden hyvää ruokaa ja maistellen paikallisia herkkuja.
Lähipäivinä katselemme Brysseliä ja lähiseutuja, käymme rannalla, ja rentoudumme ilman kiirettä katsella majoitusta tai ruokaa. Autokin saa levätä reilun 6000km ajon jälkeen, odotellen viimeistä noin 2500km ajosuoritetta. Toivottavasti ehtisin katsoa lämmittimen kennon sekä kiinnittää pakoputken loppupään uudestaan väliaikaisesti.
Reilu pariviikkoa on mennyt mukavasti, autoa ei ole tarvinnut hinata tai kuljettaa VIELÄ lavetilla, ja kukaan ei ole sairastunut. Mielenkiintoinen reissu on kieltämättä ollut.
Muutama kuva matkan varrelta:
Ranskan alpit
Ranskan alpit
Takapenkin beduiinit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti